Yhä elossa..?

..Joo, toistaiseksi ollaan. Olen tehnyt iltavuoroa ihan urakalla, ja jatkossakin teen melko paljon. Iitalla on aivan järkyttävä karvanlähtö, mutta kohdat joista karva on jo tippunut, näyttääkin paljon paremmalle ilman sitä "paksua" talviturkkia. Vetelin eilen Iitan jaloista korviin kavioraspilla (sillä lähtee karva tosi hyvin! :D), ja oikeasti se karvakasa mikä karsinaan syntyi oli aivan valtava..

Eilen käytiin maastoilemassa ilman satulaa, ja tamma oli ihan omassa pikku kuplassaan jälleen. Eräästä risteyksestä, josta ollaan menty tuhat kertaa aiemminkin, se ei suostunut kävelemään ollenkaan ohi. Ekalla kerralla kun mentiin käynnissä siihen, Iita teki u-käännöksen ihan yhtäkkiä ja meinasin tipahtaa selästä. Itsepäinen kun olen, jatkoin yrittämistä - joka kerta Iita stoppasi samaan kohtaan ja peruutti pohkeesta.. Annoin sen hetken aikaa sitten vain seistä paikallaan ja yritin uudelleen. Kappas, sitten se suostui kävelemään ohi ihankuin mitään siellä ei olisi ollutkaan! 

Seuraava stoppi tuli parinsadan metrin päässä, kun väistettiin taksia erääseen pihaan. No, eihän me päästy sieltä pihastakaan enää pois kun tamma oli päättänyt että portista ei voi kulkea enää ulospäin! Kokeilin varmaan sata kertaa, joka ikinen kerta pysähdys tapahtui tismalleen portin kohdalla. Minua oikeasti jo ärsytti siinä vaiheessa niin paljon, kun hiestä läpimärkänä olin kamppaillut pullaponini kanssa, että heitin ohjat kaulalle ja tokaisin että "prkl oleppa sitten siinä paikallas niin! Ollaan tässä niin kauan että neidille riittää." Ja niin me oltiin, kaivoin puhelimen taskusta ja selailin sitä hetken aikaa huomioimatta hevosta, ja pian se lähti kävelemään ihan itse. Loppumatka mentiinkin sitten ihan suht sovussa - mitä nyt höyrypyllyllä olisi ollut kokoajan kaasu pohjassa ja mami jarrutteli.. 

Että semmosta. Tänään käyn varmaan ajamassa ihan hikilenkin tai sitten menen kentälle tuuppailemaan, nyt kun se on vihdoin tosi hyvässä kunnossa. Tsau!

Me vuosi sitten