Nayrobi "Iita"
Haflinger, tamma
Synt. Puola 2004
Synt. Puola 2004
147,5 cm
Iita tuotiin Puolasta vähän reilu vuosi sitten (huhujen mukaan se asui suomessa jonkin aikaa, ennenkuin muutti Tarjan tallille..) paikkaan, jossa minä ratsastin sillä hetkellä. Vuokrahevoseni myytiin, joten sain mahdollisuuden kokeilla Iitaa. Meidän yhteistyö ei sujunut aluksi ollenkaan. En uskaltanut edes ravata, kun pelkäsin että tamma vaan ryntää täyttä laukkaa johonkin ilmansuuntaan. Vain vaatimalla siltä keskittymistä johonkin vaikeampaan tehtävään - niinkin vaikeaan kuin kahdeksikko - sain sen rauhoittumaan ja silloin uskalsin mennä raviakin. Iitan ongelma oli pukittelu. Se pukitteli joka tilanteessa, mutta laukannostot olivat ne hankalimmat tilanteet. En edes jaksanut enää laskea sitä pukkien määrää, sillä oikeasti se teki niin joka nostolla, ja niitä tuli monta peräkkäin. Kertaakaan en sieltä alas tullut, ja nostin niin kauan laukkaa uudelleen, että tamma ei pukittanut.
Sen jälkeen huomasin sen maastopelkoisuuden.. Se ei suostunut lähtemään tallin pihasta ilman toista hevosta. Kamalaa hirnumista, jähmettymistä, pyörimistä, yli juoksemista. Tätä yritettiin työstää, mutta melkolailla tuloksetta.
Iita tuli minulle ylläpitoon 21.12.2013. Tehtiin paljon maastolenkkejä ihan vaan maastakäsin, aluksi vain parisataa metriä, ja lopuksi käytiin kauempanakin tallista. Pian uskalsin lähteä jo ratsain maastoon, ihan yksin. Pukittelukin loppui, kun saatiin hyvä satula selkään, ja säännöllinen sekä monipuolinen liikutus.
Kun puoli vuotta oli mennyt, ja oli aika luovuttaa tamma omistajalleen, olin jo päättänyt, että eihän se hevonen mihinkään lähde. Tehtiin ostotarkastus, ja siirrettiin hevonen minun nimiini. Haluan painottaa, että Iita on vielä erittäin keskeneräinen projektihevonen. Se ei omaa vielä kunnollista tasapainoa kaikissa askellajeissa, se ei aina ymmärrä, mitä eteen-, ja alas tarkoittaa. Enkä tahdo vaatiakkaan siltä asioita liian nopeasti, sillä meillähän on todella paljon aikaa harjoitella. Pääasia että meillä molemmilla on kivaa, eikä oteta asioita liian vakavasti. :)
Ihana hevonen ja hyvä esittely siitä :) Sovitte hyvin yhteen!
VastaaPoistaOnko tuollaisella rungottomalla satulalla millaista ratsastaa? Kumpi on mielestäsi parempi, rungollinen- vai rungoton?
Kiitos todella paljon (:
PoistaRungoton satula saattaa tuntua hieman vieraalle rungollisen jälkeen, mutta kun siihen tottuu, se on aivan yhtä hyvä istua kuin normisatula. Polvituet tosin eivät ole niin hyvät, ja siksi polvet saattavat ainakin minulla lähteä hieman ulospäin kaartumaan ikävästi.. :/
Itse perustan tuohon rungolliseen. Sillä olen aina ratsastanut ja se tuntuu kotoisalle :D Nyt kun iitallekkin saatiin tuo uusi rungollinen satula, minun on helpompi istua ja hevosen käytös muuttui positiivisemmaksi. (rungoton hieman liukui eteenpäin, koska alle ei tullut huopaa tai mtn). Mutta suosittelen toki rungotontakin! Mukava sillä oli ratsastella, mutta mielestäni normisatula vain sopi iitalle paremmin. En tiedä, voin olla väärässäkin.. (;
eikö iita olekkaan suomenhevonen?
VastaaPoistaHeips, Iita ei ole suomenhevonen, Se tuotiin kesällä Puolasta. Ehkä Se vähän näyttää suokille, mutta ei, Se ei ole suokki ;)
PoistaVoi että on ihanan näköinen otus:3 Itellä on hafligerristeytys ja se on kanssa niin omapäinen, ettei se mitään tee ilmaiseksi. Varmaan joku tuon rotusten ominais piirre:D
VastaaPoistaMuuten, tosi ihana blogi sinulla:)
Hheh, varmasti! Haffit on myös tosi fiksuja! Kiitos :)
PoistaHeipä ehiii tää nyt tulee pari vuotta myöhässä kun löysin tän sun blogin vasta, niin tuota miten tämä Iita lopetti pukittamisen, sillä meinaan itsellä on 13 v shtamma ja noitten sun sanojen ,ukaan pukittaa samanlailla laukannostoissa ja näin... mutta mitenkäs sait tuon loppumaan, sillä en usko että satula on väärän mallinen vaan siis ihan osoittaakseen mieltä pukittlee...? Mutta ihania olette !
VastaaPoistaSe väheni ajan kanssa. Kun ei vaan antanut sille periksi vaan heti laukannosto uudelleen pukkien jälkeen, tajusi että ei saavuta sillä mitään. Tietty Iita oppi muutenkin liikkumaan oikein päin ja opin itsekkin ratsastamaan sitä tasapainoisemmin. Asiaan vaikutti monet tekijät, mutta eniten varmasti se että kun liikutus alkoi olemaan säännöllistä, lihasjumeja tuli vähemmän, ja kun ruvettiin käymään valmennuksissa, opin tukemaan hevosta laukannostoissa. Ennakointi on myös kaiken a ja o. Kun oppii tietämään milloin hevonen yleensä pukittaa (iita esim heilautti päätään ennen pukkia) niin perän lentoa on paljon helpompi ruveta ennaltaehkäisemään :) en tekisi pukittelusta mitään isoa asiaa, se kyllä yleensä häviää jos ratsastaja on topakka.
Poista