Me ollaan elossa yhä!

 

Heipsan, en tosiaan ole pitkään aikaan postaillut tänne Iitasta mitään. Se johtui siitä, että ollaan lähinnä vain tehty maastolenkkejä ilman satulaa ja kerran käyty kentällä ravailemassa. Ja se että olen kaksi viikkoa vain maastoillut, johtuu siitä että Iitan silmä turposi aivan kiinni! Aamulla kun vein sen ulos, silmä oli normaali, mutta kun hain sen sisälle illalla, Iita ei saanut toista silmäänsä auki lähes ollenkaan. Pari päivää puhdistettiin sitä ja katsottiin että josko se menisi normaaliksi, mutta eihän se mennyt tietenkään. Kutsuttiin siis eläinlääkäri paikalle ja Iita rauhoitettiin silmän tutkimisen ajaksi. Naarmuja silmän pinnassa ei näkynyt, joten Iita sai kipulääkkeitä ja silmätipan jota ollaan laitettu neljä kertaa päivässä. Se ei tykkää yhtään tipan laitosta, antaa laittaa vaan jos on ruokaa nenän edessä siksi aikaa :D Ja jos käden laittaa silmän lähelle, se alkaa ravistaa päätään hirveästi.. Onneksi se nyt parani ja pääsin tänään ratsastamaan paremmin kaikissa askellajeissa. 

Iita kerää aivan _mielettömästi_ energiaa seistessään tarhassa, jos en liikuta pariin päivään niin se on jo aivan höyryperse.. Ja nyt kun liikutin ehkä kaksi kertaa viikossa niin huhhuh, voitteko kuvitella. Yhden kerran se karkasi aamulla, kun avattiin karsinan ovi. Se vain rynni ulos karsinasta, vaikka seisottiin sen edessä. Se suuntasi vain tallista ulos ja tietä kohti, kunnes juoksin perään ruuan kanssa. Onneksi se ravasi takaisin mun luokse, ja pistin sen suoraan tarhaan.. Se on ollut varustaessakin todella levoton, heti jos laittaa suitset niin se yrittää peruuttaa, nostaa päätään jne. Nyt alan kyllä ratsastamaan melkein joka päivä, menee hermot muuten molemmilla! :D

Tänään kun lähdettiin tietä pitkin kävelemään pellolle, Iita vain hirnui kokoajan ja pyörähteli aina ympäri, ja yritti lähteä vetämään toiseen suuntaan. Hyppäsin lopulta alas koska en halunnut aiheuttaa mitään vaaratilannetta, sillä kuulin auton tulevan toisesta suunnasta. Käveltiin noin sata metriä ja menin takaisin satulaan. Sitten pystyi kävelemään normaalisti eikä ollut ongelmaa?! Huoh, on se vähän hölmö tamma. 

Suunnattiin mahdollisimman tasaiselle pellolle jossa yleensä aina revitellään kovaa. Menin ympyrällä melkein kokoajan, sillä Iitalla oli kokoajan hirveä hinku lähteä kotiin päin. Laitoin täksi ratsastuskerraksi piuhat Iitalle, sillä halusin nähdä kulkeeko se eri tavalla. Aluksi Iita oli hyvin vahva suustaan, mutta kun hetken taivuttelin niin jo paljon parempi! Piuhat ovat sinänsä ihan hyvät, sillä unohdan yleensä ohjat ihan löysiksi jolloinka suussa ei ole kokoajan tuntumaa. Laitoin ne satulavyöhön kiinni koska mielestäni silloin hevonen kulkee rennompana kuin silloin jos laitan piuhat satulaan kiinni. Silloin Iita lähinnä vain lyhentää kaulaansa ja on vähän rullatun näköinen :/ Nyt se sai kulkea kaula pidempänä ja samalla piuhat ohjasivat sitä alemmas. En kuitenkaan pidä apuohjien käytöstä kovin paljon, sillä mielestäni ratsastajan tulisi osata ratsastaa hevonen eteen-alas ilman apuvälineitä.. Mutta tosiaan kun näin miten ammattilainen ratsasti Iitalla, tajusin että ei sitä päätä kukaan alas saa ennenkuin sen kaulan lihaksisto on tarpeeksi vahva. Ei kuitenkaan niistä sen enempää!

Otettiin pari kertaa lisättyä ravia, ja sitten nostettiin vaikeampaan suuntaan laukkaa. Kolmesti nostettiin väärä laukka, ennenkuin sain oikeat avut läpi. Ja se laukkahan oli aivan hirveää, suoraansanottuna :D Iita innostui ihan kamalasti ja lähti aluksi viemään minua, joka lähinnä vain nauratti minua, sillä sain hevosen pian hallintaan ja jatkettiin laukkaa. Kun vaikeampi laukka toimi, jätin sen sikseen, ja otettiin nostoja pysähdyksestä. Jotkut meni ihan hyvin, osa vähän huonommin. Kuten videosta näkee, niin aika hitaasti se pohkeeseen reagoi.. Ehtii mennä varmaan sekunti tai kaksi apujen annosta, ennenkuin se nostaa laukan. Olin silti ihan tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa. 

Tässä Iita hieman innostui ja säntäsi oikealle.. :D