Aivan mahtava poni!

Empä voi muuten kuvailla tuota pulleaa kauraturpaani! Se on aivan mahtava. Niin oppivainen ja super. Ilman tuota valmennusta en kyllä olisi varmaan koskaan hoksannut, että miten tätä hevosta oikein ratsastetaan. Ihankuin lamppu olisi syttynyt pään päällä, meillä molemmilla! Huomasin ratsastaessa jo suuren muutoksen Iitan liikkumisessa ja siinä, miten se käyttää vartaloaan liikkuessaan. 

Päätin tänään mennä vasta kahdeksan aikaan illalla ratsastamaan, koska on niin hirveän hiostava ja kuuma keli. Iitakin oli varmasti oikein tyytyväinen päätökseeni, ja lähdettiin kävelemään puoli seitsemän aikaan kentälle. 

Kun päästiin kentälle, laitoin Iitan heti töihin. Pyysin sitä väistämään pohjetta, jota se ei ole koskaan ennen tehnyt. Ensin käynnissä, hitaasti kokeillen, onnistuuko. Ja onnistuihan se parin toiston jälkeen! Jes. 

Kun olin tullut aina keskihalkaisijalla pohkeenväistöä molempiin suuntiin käynnissä, siirryin raviin ja testasin huvikseni että toimiiko poni ravissa. Hieman tahmeasti se meni aluksi, mutta kun toistettiin tehtävää pari kertaa, alkoi jalatkin menemään paremmin ristiin. 

Aloin pohkeenväistöjen jälkeen työstämään Iitaa ravissa, isolla pääty-ympyrällä. Koitin taas saada sen taipumaan kokoajan sisälle päin, ja pian tamma alkoi joustamaan niskasta paljon paremmin. Valmentajan mukaan olisi tärkeintä nyt vain saada niska rennoksi (ettei juokse niinkuin ravurit..) ja se turpa sisäänpäin/suoraan. Keskityin siis lähinnä niihin, ja että Iita kävelee reippaasti eteenpäin eikä jää jarruttamaan. 

Kun ravi sujui molempiin suuntiin, koitin nostaa hillitysti oikean laukan. Sieltä nousi kerta toisensa jälkeen vain se väärä laukka, ja meno näytti ja tuntui kertakaikkiaan kauhealle.. Otin takaisin raviin ja hain tuntuman takaisin ravissa, ja nostin sitten raippaa apuna käyttäen laukan. Vihdoin oikea! Kun sain oikean laukan nostettua, jatkoin sitä parin ympyrän ajan ja taputin sitten ponia. Sama juttu toiseen suuntaan, ja yllätys yllätys, nyt siihen Iitan vaikeampaan kierrokseen, eli vasempaan, nousi paljon helpommin se oikea laukka! 

Iita sai taputuksia paljon, ja ravailin vielä hetken siinä ympyrällä että sain sen niskan vielä pois sieltä taivaista.. Lähdettiin sen jälkeen pellolle menemään loppuravit ja käynnit.