Tahdonvoima, missä oletkaan?

Ärsyttää ihan julmetusti, kun olisi hirveästi inspiraatiota toteuttaa erilaisia tehtäviä ratsastaessa ja tehdä kunnon hikitreenejä Iitan kanssa. Haluaisin kovasti myös valmentajan silmien alle pitkästä aikaa, mutta monet oikeasti hyvät valmentajat on buukattu jo kevättä kohti aivan täyteen.. Nyt kunhan lumet sulavat, Vuokko P. tulee luultavasti pitämään meille yksityisvalmennuksen, kunhan saadaan ajankohta sovittua (eli kunhan kenttä sulaa hietikolle). 

Jotenkin multa vaan puuttuu se tahdonvoima lähteä treenaamaan. Laiskottaa ihan pirusti! Tiedän, että tämä on juurikin sitä aikaa kun pitäisi treenata kovasti ja saada se lihaskunto paremmaksi, sekä kehittää tasapainoa ja siirtymisiä. En edes muista millon viimeksi ollaan päästy tekemään laukkatyöskentelyä kentällä, koska se on ollut aina niin huonossa kunnossa - eli kova tai jäässä.. Laukat ollaan laukkailtu maastossa ja hiihtoratsastuksen merkeissä. Ei se juurikaan laukan laatua paranna, mutta maastossa on superhyvä harjoitella siirtymisiä laukasta raviin ja esim. pysähdyksestä laukkaan, ja soveltaa niitä eri tavoin. Hiihtoratsastus tietty hieman auttaa niitä takajalkoja alle erityisesti nostoissa, ja huomasin että se Iitallekkin alkoi käymään hieman kunnon päälle. Pari kertaa nostoissa se teki ns. pukin tapaisen pompun, mutta jatkoi laukkaa sitten ihan normaalisti.

Olen opiskellut ahkerasti netistä ja kirjoista erilaisista harjoituksista, joilla hevosen laukkaa ja ravia saisi laadukkaammaksi ja eteenpäinpyrkivämmäksi. Ongelma taitaa nyt olla se, että hevosta kyllästyttää oikeasti kentällä työskentely, vaikka kuinka maastoilisin ja tekisin mahdollisimman monipuolisesti kaikkea.. Ja minun pitää ruveta ratsastamaan vähemmän kädellä, unohtaa hetkeksi se muodon hakeminen ja asettaminen jatkuvasti. Ratsastaa yksinkertaisemmin ja selvemmillä avuilla, jotka tapahtuvat välittömästi ja niistä seuraa välitön reaktio. On niin mukava päästä omalla moottorilla kulkevan hevosen selkään, kun ratsastaa aina tönköllä ponilla. Eteenpäinpyrkivien hevosten selässä pääsee oikeasti kehittämään omaa istuntaansakin ja hevosta on ainakin sata kertaa helpompi hallita ja ratsastaa. Iita on maastossa oikein halukas liikkumaan, ja siellä meillä menee tosi hienosti kaikki ravin ja laukan säätelyt, voisin varmaan saada vaikka minkälaiset piaffit (okei, ei ihan.. :D) irti siitä hevosesta maastoillessa, mutta kentällä se muuttuu aasiksi. Kirjaimellisesti. 

Jossu kyllä sanoi, että Iitan käynti on ihan hurjasti parantunut viimesyksystä - se ottaa isompia askelia ja kävelee alleen paljon paremmin, sekä hakee muotoa itse automaattisesti. Se liikkuu enemmän selkänsä kanssa, eikä ns. roiku. Ravissa nämä parannukset näkyvät lähinnä vain hetkittäin, jos saan ratsastettua esimerkiksi kaksi kierrosta hevosen rentona, se on jo saavutus. 

Huomaatteko muuten miten eritavalla Iita laukkaa toisen ratsastajan kanssa? Minä olen siis tuo pinkki takkinen ja Jaana musta takkinen. Jotenkin sipsuttaa hassusti Jaanan alla :D 

Onko muilla laiskuutta ilmassa vai oletteko te jo ihan täysillä reenaamassa kesän kisoja varten?