Hikitreeni kentällä

Tänään tuli ihan kivoja kuvia, kun mentiin ihan aamusta tallille. Suunniteltiin että olisin joskus 11 aikaan kentällä, mutta aikataulu hieman venyi, ja oltiin noin 10 yli perillä. Jouduin autotiellä hyppäämään selästä alas, koska tie oli aivan peilijäätiköllä. Käveltiin siinä kymmenessä minuutissa kentälle, jossa Tiia olikin jo siivoilemassa. Aloitin heti alkulämmittelyn, eli koitin hakea hieman tuntumaa hevoseen ja pidentää askelta. Keskittyminen tuntui kuitenkin olevan kaikkialla muualla, kun viereisen tarhan ruuna veteli sellaista ravia korvat, nenä ja häntä tötteröllä vieressä. Hirveä pörinä vain kuului, mutta loppui sekin parin minuutin päästä. Seuraavaksi häiriötekijänä olikin mönkijä, jota oli aivan pakko tuijottaa kokoajan.. Kun se lähti, päästiin työskentelemään kunnolla. 

Nostin kevyttä ravia ihan ensialkuun. Aluksi laitoin jalkoihin kannukset, sillä hevonen oli niin laiskalla päällä jälleen.. Parisen minuuttia niillä ratsastettuani totesin, että enhän minä niiden kanssa enää osaa ratsastaa! Viskasin ne siis pois ja apuvälineenä toimi raippa, joka loppujen lopuksi ajoi asiansa ihan tyydyttävästi.

Ratsastin koko kentän täyttävällä kahdeksikolla, vaihtaen kevennyksen aina suunnan muututtua. Aiemmin tämä kevennyksen oikeaksi vaihtaminen oli minulle jokin ylitsepääsemätön asia, vaikka kyllähän kevennys on aikalailla ekoja asioita, mitä ratsastuskoululaisille opetetaan. Nykyään se onneksi tulee ihan luonnostaan, eikä sitä juurikaan tarvitse ajatella. 

Välillä pyörin myös pääty-ympyröillä, odotellen että Tiia laittaisi mulle puomit kentän keskelle. Tarkoituksena oli siis ratsastaa niinsanottua kahdeksikkoa hieman jyrkemmillä teillä, ja tulla keskellä aina 4 puomia. Ratsastin puomeja kuitenkin myös isoilla ympyröillä. Aluksi tuntui että en vain pysty istumaan satulassa, joten pakottamalla pakotin itseni nostamaan jalustimet kaulalle, ja menin puomeja sillä tavalla hetken aikaa. Ehkä se hieman auttoi, en tiedä. 

Kun puomit menivät tarpeeksi hyvin, elikkä ei kolissut ja ne mentiin suorana, rupesin ratsastamaan pääty-ympyrällä harjoitusravissa. Yritin saada päätä rennommaksi, mutta silti säilyttää ravin tahdin. Huomaa, että kun se joutuu käyttämään selkäänsä ja kokoamaan itseään hieman, ravi lyhenee hurjasti, ja se on melkein jo kummallisen näköistä. Yritin siis pitää normaalin temmon ja samalla saada hevosta hieman pyöreämmäksi. Ei ollut helppo tehtävä, mutta onnistui sitten lopulta ihan hyvin. 

Oletteko te ratsastaneet hackamoreilla? 

Mikä oli mielestänne hienoin kuva?