Edistystä!

 Moikka! Tästä on jonkin aikaa, kun olen viimeksi kunnolla kirjoitellut postausta blogin puolelle. Syynä on lähinnä kentän huono kunto, ja että on jo pilkkopimeää kun pääsen kotiin - eli en halua lähteä maastoon kun eteensä ei näe otsalampunkaan kanssa. Kentällä on valot, joten olen jopa huimasti yhtenä päivänä päässyt sinne pimeällä vääntämään. Silloinkin mentiin lähinnä vain käyntiharjoituksia ja maastakäsittelyä. Iita on liikkunut oikeastaan todella kevyesti ja se näkyy mahassa heti. Näissä kuvissa se näyttää taas pullukalle.. Krhm. 

Iita on ollut aina todella vaikea ratsastaa pohkeella, mutta tänään tuntui että se jopa antoi niskastaan myöten silloin kun ratsastin enemmän sisäpohkeella. Kun ymmärsin pitää käsiä hieman lähempänä toisiaan ja liikutella sisä ohjaa joustavasti, alkoi tamma tuntua ihan kivalle. Otin alussa ihan vaan käynnissä ympyrällä avotaivutusta - yritin pitää Iitan pään mahdollisimman rentona ja säilyttää temmon. Kun Iita meni hyvin avot, nostin ravin ja pyrin ravissakin tekemään hieman avon tapaista taivutusta sisälle. Mentiin myös pohkeenväistöä molempiin suuntiin, ja ne meni hirmu hienosti tänään! 

Olin jo ihan masentunut, kun luulin että Iita olisi aivan jumissa meidän erään maastoseikkailun jälkeen (lue: mentiin yksi päivä kiitolaukkaa hiekkatiellä, ja iitan kaviosta lensi kivi erääseen roskakoriin, josta se tietenkin sai hepulin ja lähti aivan täysillä eteenpäin vetäen samalla varmaan viisi pukkia. Muistan kun ajattelin selässä että nyt mä kuolen. :D Otin vain käyntiä ja ravia sen jälkeen ja heppa tuntui tosi jäykälle ja ehkä hieman varoi vasenta takastaan.) mutta se olikin oikein kiva ja vetreä. Tosin tuon maaston jälkeen tein kyllä niitä maastakäsittelyjuttuja - kumarruksia, jalan nostoa ja seuraamista vapaana.. Voihan se olla että kun pääsi vähän venyttelemään niin jumit aukeilivat hieman.  

Olin hieman ihmeissäni miten yhteistyönhaluinen Iita oli. Okei, vähän se hidasteli ja sai välillä ihan kunnolla komentaa eteenpäin, mutta muuten olen kyllä todella tyytyväinen! Nostin oikeaan, eli vaikeampaan suuntaan laukan ensimmäisenä. Ensin tuli väärä laukka, siirsin raville ja nostin uudelleen. Sieltä tuli se oikea laukka sitten onneksi, eikä tarvinnut ruveta kamppailemaan.. Tempo ei meinannut säilyä ja sain oikeasti pyytää eteen jälleen. Vaihdoin suunnan ja laukkasin ympyrällä vähän aikaa, jonka jälkeen otettiin pari laukkapätkää suoralla. Iitasta huomaa että revittely olisi super paljon kivempaa kuin joku kouluvääntö..

Taivutin hevosta vielä ravissa ja käynnissä laukkojen jälkeen, ja lähdin sitten kotia kohti pistämään hepat ulos. Iitan pakkasin kahden loimen sisälle (heh.. :D) ettei sille tule kylmä. 

Oh god tuo kenotus.

Vaikeampi laukka

Tälleen kun kulkis aina.. Huh! Tähän lopetinkin tältä erää :)

Mitä piditte kuvista? Mikä oli mielestänne paras?