Oi tätä hevosenomistajan onnea

En taida olla ainut, joka on pohtinut päänsä puhki sitä, että minkälainen talvitarha hevosillemme olisi hyvä tänä talvena. Olen pohtinut että kestävätköhän muovitolpat pakkasessa (not..), sekä sitä että minkä paksuinen lanka olisi paras - no sellainen tietenkin mistä ponit saa aivan kunnon jytäyksen jos yrittäävät ruoholle aidan toiselle puolelle! Niinpä minä siis mielijohteesta, sääennusteita kauhistellessani, marssin pihalle kaksi toppatakkia päälläni, vasara ja pinkit puutarhahanskat kädessä ja suuntasin takapihalle. Otin isosta puutolppakasasta noin 5 tolppaa ja raahasin ne hevosten tarhalle. Siitä sitten vaan, yksi tolppa pystyyn ja pari (10 00000) hakkausta vasaralla tolpan päähän. Ja kappas, upposihan se maahan noin 2 cm. Great. Mutta tiedättekös, tein tarhaa koko päivän ja sain kaikki tolpat pystyyn! Lopulta..

Olen myös pohtinut hokkeja tässä kovasti. Iitan kanssa ollaan maastoiltu nyt joka päivä, koska kenttä on aivan kivikova. Tänään huomasin että ei missään voi enää liikkua lumisateiden jälkeen! Mene tielle, siellä on jäätä jota hevonen ei näe ja vetää takajalat luisussa alamäkeen. Hauskaa vaihtelua hepallekkin vähän pyllymäkeä laskea. Pellot on koppuraisia ja liukkaita, siellä mennäänkin sitten nenä edellä maata kohti. Ainut paikka missä voi liikkua, on eräs metsäpolku jossa ei koskaan kulje ketään. Paitsi karhuja ja hirviä aina väliajoin.. Siellä olisi tosi mukava päästellä menemään jos hevonen ei juuttuisi syömään jokaista pitkää heinänkortta joka sojottaa polulle päin. Ihan oikeasti, kuinka ahne hevonen voi olla?!

Ahneudesta puheen ollen.. Pitänee kohta eristää tuo meidän shettis ja Iita toisistaan. Meillä on sellainen U-kirjaimen muotoinen kiva tarha, vähän niinkuin kaksi tarhaa joiden päistä pääsee kulkemaan toiseen tarhaan. Laitan aina yhden heinäkasan toiselle puolelle ja yhden toiselle puolelle, näin molemmat hevoset saavat omat kasat eikä tule tappeluita. Noh, Iitahan hotkii omat ruokansa jo ennenkuin Muru ehtii aloitella omiaan! Ja sitten se hiippailee Murun kasalle.. Toistaiseksi Murun maha ei kyllä näytä sille että se nälästä kärsisi. :D Onneksi ne syövät nyt aamu ja iltaheinät karsinoissaan, eli Muru saa maistella ja mutustella heiniään ihan rauhassa ja Iita kuolata viereisestä karsinasta, sitten kun on jo syönyt omansa.

Ja asiasta toiseen taas. Koska hevoset saavat ilta ja aamuruuatkin välillä karsinaan, voitteko kuvitella sitä p*skan määrää! Yksi päivä jouduin tekemään Iitan karsinalle sellaisen operaation, että tyhjensin sieltä ihan kaiken turpeen pois, ja eikun uudet tilalle. Noin viikonhan se kesti sellaisena ok kuivana, nyt taas aamuisin lainehtii pissiä ja kakkaa. Onneksi Iita on sen verran fiksu hevonen, että kakkii aina siihen tiettyyn nurkkaan. Juurikin siihen, missä sijaitsee sen vesikuppi. Monesti olen miettinyt että onkohan joku tehnyt melanssivettä siihen sankoon, sillä se on ollut aivan ruskeaa! Tänäänkin kaadoin sellaisen veden maahan, ja tulihan sieltä kakkakikkareitakin. Hyvä tietää ettei sentään maha ole kuralla..

Mutta kaikkea tätä jaksaa kun saa pusutella omaa silkkiturpaansa joka päivä <3 Ja saa vielä paljon pusuja takaisin!

Kellään samanlaisia tuntemuksia / kokemuksia?