Rataharkkaa (paljon kuvia!)

Tänään siis harjoiteltiin tuleviin harjoitusestekilpailuihin, jotka ovat 21 päivä. Mennään siellä toiseksi pienin luokka, joka tavallaan on hyvä, mutta toisaalta taas huono valinta. Hyvä sillä, etten lähde heti yrittämään isompia (60 cm) esteitä, mutta huono taas sillä, kun Iita pudottaa aina pienet esteet ja säheltää niillä varmasti. Mutta noh, harjoittelen kavalettejä ja puomeja vielä ensiviikon alusta, jonka jälkeen sitten lepäillään ja treenataan vähän iisimmin. Lähdetään kisoihin lähellä hakemaan kokemusta, miten siellä käyttäydytään. Musta tuntuu että hevoseni juurtuu maahan kiinni eikä liiku, tai juoksee alta hulluna.

Mutta tuota, alussa hevonen tuntui huonolle. Ihankuin se ei olisi oikein tietänyt minne tunkea ne jalkansa, ja puomeja sateli alas kannattimilta. Ensimmäisenä tulin yksittäisestettä pitkällä sivulla, joka hypättiin hieman alamäkeen, ja sen alapuolella oli kaksi sinistä tötsää. Nehän oli ihan hirmu pelottavia, joten Iita kielsi ensimmäisellä yrityksellä. Nostin laukan takaisin ja tulin ympyrän kautta uudelleen. Nyt se hyppäsi, mutta todella korkealta. Pari kertaa toistin tuota estettä hypäten vähän niinkuin isolla ympyrällä. Kun oltiin menty sitä pari kertaa, ei ne siniset pöntötkään olleet enää niin pelottavia ja hypyt alkoivat normaalisoitua.

Kun se este meni hyvin, tulin kahden esteen linjaa toisella sivulla. Ensimmäisenä esteenä oli aitaeste, jonka jälkeen okseri. Ekalla kerralla mentiin ryminällä, mutta sitten alkoi sujumaan hyvin. Iitalle piti saada aika kova laukka, ennenkuin päästiin yli nätisti. Esteiden välissä sain myös aina tuupata hevosta eteenpäin, koska muuten se olisi yrittänyt ottaa vielä sen puolikkaan askeleen ennen viimeistä estettä. Sen tajuttuani meni ihan hienosti, joten päätin ruveta tulemaan rataa.

Rata oli yksinkertainen, siinä oli neljä estettä. Ensin ratsastettiin kahden esteen linja, jatkettiin uraa pitkin toiselle sivulle ja hypättiin siellä yksittäiseste, josta kaarrettiin vasemmalle pinkille pystylle, joka oli keskihalkaisijalla vinosti. Vinolle esteelle saatiin vain kaksi hyvää lähestymistä, mutta olin siihen tyytyväinen. Kyseiselle esteelle oli tosi jyrkkä käännös ja vaikea saada hevonen suoristumaan ennen estettä, jonka takia tultiin pari kertaa aivan vinosti.

Tämä oli se oikein pelottava este..

Huomaatteko eroa kun otan kiinni...

Ja myötään kunnolla... :D

Tämä vino este oli meille hyvin vaikea lähestyä

Kun rata meni ilman pudotuksia ja sähellyksiä, otin vielä muutaman hypyn pelottavalle pystylle ja linjalle. Lopettelin hyviin hyppyihin, ja ravasin vielä molempiin suuntiin, hakien parempaa tuntumaa sinne suuhun. Iita yritti painaa tosi paljon lapa edellä ennen esteitä, ja se tapa pitäisi kitkeä siltä pois ehdottomasti..

Mutta toivottavasti saan kisoista materiaalia tänne blogiin, ellei hevoseni tosiaan juurru maahan kisapaikalla... Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Loppuverkkaa