Treeniä treeniä..

Iitaa tuntui kiinnostavan kaikki muu kuin se ratsastaja siellä selässä..

Tämä postaus olisi pitänyt kirjoittaa jo ennen kuin jouduin sairaalaan, mutta tosiaan en ehtinyt, kun sinne tuli lähtö niin nopeasti ja yllättäen.. Tiiakin pystyi vasta vähän aikaa sitten minulle kuvat lähettämään, joten kirjoittelen postauksen nyt. Onneksi sain paljon kuvia, joten ehkä ne nyt korvaisivat tätä minun lyhyttä tekstiäni.. Tosin nämäkin on lähetetty facebookin kautta, eli laatu menee aina pilalle sitä kautta :(

Mulla peruuntui ratsastustuntikin Johannan tallilla, kun jouduin sinne sairaalaan lähtemään. Kerrankin, kun olisin päässyt tunnille! Noh, ehkä mä käyn tunnilla kunhan paranen jälleen kerran. Iitallakin olen ajatellut lähteä valmennukseen, koska meillä on paljon asioita opittavana ja jotkut asiat eivät vain mene omaan päähäni.. Ja siten eivät myöskään Iitan.  

Ratsastin Iitan tosiaan taas ilman satulaa, koska olen huomannut että se liikkuu paljon paremmin ja omalla moottorillaan, jos satulaa ei ole. Näin ollen voi päätellä että se on hieman epäsopiva, mutta katsellaan nyt.. Kunhan pääsen taas selkään niin taidan laittaa satulan, ja kokeilla että kulkeeko samalla tavalla. Kysehän voi olla ihan vaan selän jumeista, jotka sitten vaivaavat satulan kanssa. Kyllähän satulaton ratsastaja antaa siinä samalla hevoselle ns. selkähieronnan :D Mitään en osaa kuitenkaan sanoa ennenkuin olen testannut satulaa, ja verrannut meneekö edelleen eri tavalla sen kanssa..

Iita on aina ollut aika huono nostelemaan jalkojaan, mutta nyt ilman satulaa se on jaksanut nostella niitä edes vähän paremmin. Ollaan kyllä menty puomityöskentelyäkin melko paljon. Aloitin ratsastuksen ihan vaan kävelemällä kenttää ympäri rennoin ohjin, että Iita sai vähän venyttää kaulaansa alas. Pian otin kuitenkin ohjat tuntumalle ja rupesin tekemään voltit aina niissä kohdissa, joissa tuntui, että hevosella eivät avut mene läpi. Tälläisiä ovat mm. tietyt kulmat, joissa Iita haluaisi vain oikaista ja päästä helpommalla, jolloin se ei ota sisäpohjetta vastaan ollenkaan. Kun kulmatkin alkoivat mennä jotenkuten hyvin, nostin ravin ja ravailin jälleen melko rennoin ohjin suoraa uraa pitkin tehden molempiin päätyihin isot ympyrät. 

Iita oli ravissa oikein kiva, sitä ei tarvinnut hirveästi kehottaa eteenpäin, vain se kulki omatoimisesti. Välillä unohduin selkään vain matkustelemaan, jota ei pitäisi tehdä.. Kun huomasin itse vain istuskelevani selässä, rupesin todenteolla haastamaan ponia. Siirryin käyntiin ja tein ohjilla erilaisia puolipidätteitä, käytin enemmän istuntaani ja pohjetta. Käynnissä Iita alkoikin taipua jo vähän paremmin ja sieltä se niskakin alkoi venyä pikkuhiljaa. Iita on todella vaikea hevonen ratsastaa - se ei anna mitään helpolla. Esimerkiksi jos sen haluaa oikeasti ratsastaa peräänantoon, niin, että se käyttää selkäänsä ja joustaa kyljestä ja kaulasta, joutuu tekemään todella paljon töitä. 

Kun ravi sujui, otin molemmilla pitkillä sivuilla laukannostoja. Huomasin nyt, että oikeaan kierrokseen laukka on Iitalle paljon vaikeampaa! Aina meinasi nousta väärä laukka, ja se oli paljon tasapainottomampaa kuin vasen laukka. Otettiin kuitenkin parit oikeat nostot ja sitten rupesin ottamaan loppuraveja.