Vaikka nämä kuukaudet, jotka olen Iitan kanssa nyt viettänyt, ovat olleet varmasti elämäni parhaimmat, minusta tuntuu väsyneelle. Huomaan itsekkin suuttuvani asioista paljon helpommin. Kaikki keskittyminen menee hevosen hyvinvointiin. Asetan siis hevosen edelleni. Mielestäni se on kuitenkin ihan hyvä juttu. Siitä on tullut todella rakas minulle, ja en missään nimessä halua että se voi huonosti.. Huomaan siitä nykyään heti, jos sillä on jokin vialla. Tunnen sen kehonkielen, osaan ennakoida mitä se tekee milloinkin. Iitakin tuntuu tietävän harvinaisen hyvin, mitä ajattelen tai millä tuulella olen. Vihaisena/väsyneenä tai ärsyyntyneenä minun ei koskaan pitäisi kavuta tuon hevosen selkään. Se aistii sen heti. Ennen en uskonut hevosella olevan tuollaista taitoa, mutta kyllä.. Se huomaa myös, kun olen iloinen. Vaikka en puhuisi yhtään mitään, se näkee sen minusta, se aistii.
Hauska kuunnella muiden kommentteja, jotka käyvät kokeilemassa Iitaa. "Hirveän jännittynyt", tai "Miksi tämä tällä tavalla pukittelee ja vänkää?". Itse olin aikalailla samoilla linjoilla joskus aiemmin, kesällä. Poni oli jäykkä ja todella laiska. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät Iitasta pidä, kun kerran ovat sitä kokeilleet. Iita ei ole kuitenkaan mikään 'ratsastuskouluponi' joka ei välitä ratsastajan vaihtumisesta, ja juoksee niinkuin itse tahtoo. Tamma tarvitsee luottamuksen, ennenkuin se tuntee olonsa hyväksi. Se ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut työskentelemään ihmisen kanssa, joka vain ratsastaa, eikä yritä työstää luottamusta. On se vain kumma, että kun joku toinen laitetaan Iitan selkään, tulee pukkia, kiitolaukkaa, vaikka minkälaista 'ongelmakäyttäytymistä'.. Mutta jos menen itse selkään, ei ole mitään ongelmaa. Se tamma on vain niin taitava aistimaan ihmisen tunteet. Itse osaan jo rentoutua ja luottaa poniin niin paljon, että sekin voi olla rauhallisesti minun kanssani.
Joskus kun selailen blogeja, siellä näkyy kerta toisensa jälkeen vain ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta. Miksi ihmiset eivät työskentele koskaan hevosten kanssa maastakäsin? Miksi he eivät yritä ratkaista ongelmiaan niin? Ja kyllä, olen varma että kaikilla on jokin ongelma. Kukaan ei ole täydellinen.. Miten te yleensä parannatte luottamusta hevostenne ja itsenne välillä? Maastakäsin työskentely auttaa varmasti paljon myös nuoren hevosen koulutusta/tai jopa konkarin opetusta uusille liikkeille. Jotkut hevoset eivät vain uskalla ottaa harppausta ilman ihmisen tukea ja turvaa. Itse koitan tehdä koulun jälkeen ainakin kaksi kertaa viikossa maastakäsin työskentelyä kentällä. Enkä tarkoita liinausta tmv, vaan harjoitellaan ihan vaikka mitä. Voisin joskus tehdä sellaisestakin parempaa postausta kuvineen ja videoineen, kunhan saisin jonkun kuvaamaan.. :)
 |
| Vielä lopuksi kuva toissapäivältä. Ilman satulaa maastossa ekaa kertaa! |
Osaan niin samaistua tohon "Huomaan itsekkin suuttuvani asioista paljon helpommin. Kaikki keskittyminen menee hevosen hyvinvointiin" juttuun! :D Tuntuu sille että tiuskin jatkuvasti kaikille ja ajattelen vaan sitä miten saan hoidettua kaikki ne hevosen ongelmat kuntoon enkä loppujen lopuksi paljoa muuta ajattelekkaan...
VastaaPoistaJep! Iitalle ilmestyi n. kuukausi sitten silmäluomeen omituinen, noin 0,5 cm leveä patti tmv, ja voit uskoa miten pelkkä "finni :D" minua mietitytti! Välillä Iita repi sen irti, ja se vuoti verta, ja sitten se taas kasvoi umpeen ja alkoi paisua uudelleen.. Aloitin rasvaamaan sitä kerran päivässä ja nyt se on poissa! Luojan kiitos ;) Stressaan ihan turhista jutuista, mutta toisaalta mielummin näin :)
PoistaAivan ihanaa tekstiä! Vaikka olenkin uusi lukija, huomasin jo tämän yhden postauksen perusteella kuinka oikeasti välität Iitasta. Teillä on varmasti tosi hyvä suhde toisiinne ja se välittyi kyllä! :)
VastaaPoistaOlen juuri samaa mieltä kanssasi tuossa, kuinka vähän ihmisiä kiinnostaa suhde hevoseen. Tuntuu, että tärkeää on vain suoritus ratsastuksessa, ja monet ajattelevat, että maastakäsin-jutut eivät ole yhtä tärkeitä. Ihmetyttää, kuinka jutut voivat sujua selästäkäsin, jos eivät suju maastakäsin! Omasta mielestäni luottamus ja johtajuus ovat hevosia käsitellessä tärkeintä, vasta sen jälkeen tulee ratsastus.
Minä parannan suhdettani omiin hevosiini juurikin maastakäsin-harjoitusten avulla. Erilaisilla tehtävillä ja leikeillä, joissa puuhataan hevosen kanssa, mutta samalla parannetaan välejä hevoseen maastakäsin. Kun luottamus ja johtajuus on hyvällä mallilla, on ratsastuskin paljon helpompaa - hevonen kuuntelee ja kunnioittaa sinua.
Pakko vielä sanoa, sinulla on kerrassaan ihana blogi! :)
sanninhevoselamaa.blogspot.fi
Kiitos paljon, ihanaa saada aktiivisia lukijoita! <3
PoistaEnnen en ymmärtänyt että Se luottamus on niin tärkeää, ja samalla ihmettelin miksi poni oli aina niin vaikea eikä halunnut tehdä yhteistyötä. Nyt ymmärrän, kun olen saanut (tai olen joutunut) yksin selvittämään Iitan ongelmia, ilman kenenkään apua. Mm. Vanhempani eivät ole kertaakaan tallilla vierailleet sen aikana kun Iita on minulla ollut. Olen siis itse pärjännyt ja oppinut tekemisen kautta :)
Iita on vielä sellainen hevonen, että jos Se oppii tekemään jotain väärin, Se tekee niin jatkossakin. Sama juttu, jos Se tekee jotain oikein, ja Se palkitaan.
Todella kiitos paljon kehuista Ym, katselin että sinunkin blogissa näkyy kuolaimettomuutta! Tosi ihania kuvia :)