Figure that we could be something for real

Joulukuu 24 päivä

Ajattelin kirjoitella tässä välissä nyt hieman, koska on tapahtunut ihan vaikka mitä.. Aloitetaampa nyt vaikka jouluaaton tapahtumista. Kello oli 21.30, kun minulle soitettiin tallilta. Havahduin jo tuosta soitosta, koska yleensä laitamme viestiä jos on kysymistä esim. ruokinnasta tai aamukäynneistä. Vastasin heti, ja minulle kerrottiin että Iita ei nouse ylös karsinassaan. Ei vaikka sitä yritti vetää ylös, houkutella omenilla.. Ei edes suostunut syömään omenia (joka on jo erittäin, erittäin epäillyttävää). Makasi kuulemma aivan kyljellään, kaula maassa. Kysyin, että onko tämä joku vitsi.. Eipä tietenkään. Siinä vaiheessa sydän pomppasi kurkkuun, sanoin lähteväni heti tallille. Juoksin vetämään vaatteet päälle ja sanoin äidille että viskaa minut autolla. 

Kun päästiin tallille, huomasin että Jaana oli saanut Iitan ylös ja kävelytti sitä tiellä. Melkeimpä huokasin helpotuksesta. Kävelin Jaanan luokse, joka antoi iitan minulle, ja aloin kävelyttää sitä ympäri pihaa. Käynti ja ravi näyttivät ihan normaaleille, ja tamma käyttäytyi ihan normaalisti. Sen nälkäkuopat olivat tuossa vaiheessa tosi turvonneet, joten päätimme hakea parafiiniöljyä ja antaa sitä iitalle, jos sen suolisto alkaisi toimimaan sitten paremmin. Kaadettiin sitä suoraan tamman suuhun, josta se ei tietenkään tykännyt yhtään.. Annettiin sille myös merisuolaa kädestä, jotta se alkaisi juomaan enemmän vettä. Tämän jälkeen otin liinan ja kävelytin sitä tarhassa noin 30 min. Yhteensä kävelytin sitä varmaan kaksi tuntia kaatosateessa. 

Laitettiin iita karsinaan, kun muut sanoivat että eiköhän se pärjää. Nälkäkuopat olivat laskeneet ja hengityksen huomasi niistä selkeästi. Lissu, Kari ja Jaana lähtivät pois tallilta, mutta minä jäin vielä istumaan karsinan viereen. Tamma seisoi aivan hievahtamatta pää karsinan seinää vasten, vaihtoi parin sekunnin välein tukijalkaa jolla seisoi. Pian äiti soitti, että on tallin pihassa odottamassa minua. Sanoin että tulee talliin, halusin vielä seurata Iitaa. Soitimme Iitan omistajalle, että uskalletaanko jättää hevonen tänne yöksi. Tarja tuli sitten katsomaan vielä että tamma on kunnossa. Pieniähän nuo oireet olivat, pahempiakin on nähty, mutta en halua että käy huonommin. Pohdittiin että mistä olisi voinut johtua, ja tajuttiin, että Iita on saattanut syödä turvetta (sen karsinassa on ennen ollut purua, ja nyt kun heinät viskattiin karsinan pohjalle, on saattanut suuhun mennä ihan vahingossa turvetta), sekä että tamma ei ole juonut tarpeeksi. Joka yö se on saanut vesikuppinsa (joka on kiinni seinässä) irti siitä, ja se on lojunut aamuisin turpeen seassa karsinassa. 

Viskasin Iitalle loimen päälle, koska se oli aivan läpimärkä niinkuin minäkin.. Päätettiin sitten lähteä kotia kohti, ja voitte varmaan uskoa monenko peiton alla nukuin. Tuollaisina päivinä sitä tajuaa, miten tärkeä hevonen voi olla. Kengäthän siinä meni pilalle (kannattaa laittaa mokkakengät kaatosateeseen :D) mutta ei sillä ole mitään väliä, pääasia että Iita on kunnossa. Seuraavana päivänä laitoin heinät heinäverkkoon, ja niin olen tehnyt siitä lähtien joka päivä. Vaihdoin myös seinään kiinnitettävän juoma-astian isoon ja painavaan astiaan, joka laitetaan maahan. Nyt tamma on kakkinut normaalisti, juokin tarpeeksi ja heinää hieman vähennettiin, koska se saa kuitenkin tarhassa myös heinää. :)   

Joulukuu 26- sekä 27 päivä

Isosiskoni tuli meille käymään, ja hän halusi käydä katsomassa Iitaa. Ensin suunniteltiin, että Mia kävisi myös ratsastamassa pari kiekkaa kentällä. Kun hän huomasi, millainen Iita on, ei halunnutkaan enää selkään :D Tammalla oli vissiin hieman hermoheikko päivä.. Varustamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, eikä kyllä ratsastamisestakaan. Nyt täytyy myöntää, että luovutin. Kentällä oli samaan aikaan Jaana ja Vilma, sekä Tiia, Nea ja Vikke. Voi herranjestas .. :D Heti jos muut hevoset lähtivät kentältä, Iita oli ihan o.m.g ne lähtee! Ratsastin jonkin aikaa käyntiä ja ravia, jonka jälkeen hyppäsin alas selästä ja otettiin ihan maastakäsin tottelevaisuusjuttuja, koska Iita ei kuunnellut minua yhtään. Juuri niitä pysähdys - eteen - pysähdys - ravi - pysähdys.. Ja sitten vein Iitankin talliin. 

Seuraavana päivänä, eli tänään, päätin ottaa itseäni hieman niskasta kiinni ja ratsastaa kunnolla, ja saada tamma kulkemaan edes jotenkuten eteenpäin. Iita pääsikin liikkumaan kaikissa askellajeissa, ja ihan ok se menikin. Kirjoitan myöhemmin tästä päivästä, koska minulla on video odottamassa että lataan sen.. ^^