Koska monet uudet lukijat eivät ole aiemmin lukeneet minun ja Solen blogia, voisin nyt kertoa siis minun ja Solen yli puolivuotisen tarinan. Sain tämän ideankin lähinnä siitä, että viime yönä näin ihanaa unta Solesta, en tiedä yhtään mistä se tuli..

Treenailtiin laukkaa, koska tamma laski päänsä aina todella alas laukassa, jolloin minulla karkasi ohjat. Keväällä laukka oli jo tosi hyvä, pyörivä ja tasainen, sekä siinä oli sopiva vauhti. Pää oli normaalilla tasolla, eikä roikkunut alhaalla. Alettiin menemään myös paljon enemmän harjoitusravia, kun tamman ravikin parantui. Heti, kun kaikki alkoi mennä täydellisesti, jouduin Solesta luopumaan. Käytiin yhdessä kuitenkin vielä ennen tamman lähtöä 12 km maastolenkki eräälle uimarannalle ja takaisin, joka oli Solen mielestä ihan kuolema kun ei päässyt syömään sinä 3 tuntina! (-.- :D)
Solella ei tosiaan vissiin oltu aiemmin hirveästi esteitäkään hypitty, mutta pääsin pari kertaa kokeilemaan sitä tamman kanssa. Ensin hieman hirvitti, että miten se menee edes puomin yli, ja ensinhän se tietty hieman kiemurtelikin.. Pian kuitenkin hypättiin jopa 50 cm korkeita pystyjä ja ristikoita, ja Solen hyppytyyli kehittyi mukavasti. Ette oikeasti tiedä, miten mahtava tunne oli saada ne esteet onnistumaan <3 Sole oli niin mahtava!
Toivon vain, että nyt uudessa kodissaan se pääsisi käyttöön eikä vain seisomaan laitsalle, ja että sitä rakastettaisiin. Tämä tamma on oikea timantti, parempaa hevosta ei voisi oikeasti löytää. Se on niin symppis, ymmärtää jos olen vihainen tai iloinen ja tietenkin käyttäytyy sen mukaan. Ja yritti aina parhaansa, ei melkein koskaan yrittänyt olla hankala.

Tiedän tunteen kun tärkeän hevosen menettää, jouduin just luopuu ylläpito ponistani:( Tykkään tosta bannerista sikana!:)
VastaaPoistaJep.. :( kiitos, mäkin tykkään siitä :)
Poista